Ruoppausalusten nopean kehityksen sekä tieteen ja tekniikan nopean kehityksen myötä useat ruoppausyritykset ovat kehittäneet erilaisia ruoppausaluksia eri hankkeiden rakennusvaatimuksiin. Teknisissä projekteissa yleisesti käytetyt ruoppaajat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: mekaanisiin ja hydraulisiin. Mekaaniset ruoppaajat käyttävät pääasiassa kaivulaitteita vedenalaiseen louhintaan ja itse laitteistoa pystysuoraan nostoon projektin tavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä ovat pääasiassa tarraruoppaajat, kauharuoppaajat ja tikapuuruoppaajat. Hydrauliset ruoppaajat puolestaan käyttävät mekaanista pyöritystä leikkaamaan vedenalaisen maakerroksen läpi, sekoittaen sedimentin veteen muodostaen tietyn pitoisuuden omaavan lietteen, joka sitten kuljetetaan maihin putkilinjojen kautta. Näitä ovat imuruoppaajat, leikkuri-imuruoppaajat ja perässä olevat imusuppiloruoppaajat. Ruoppausalusta valittaessa tulee ottaa huomioon hankkeen luonne sekä rakennusalueen meteorologiset, hydrologiset ja maantieteelliset olosuhteet.
Rannikko- ja suistoalueilla, joilla tuulet ja aallot ovat voimakkaat ja joilla ei ole suojaa, suositellaan itseliikkuvaa{0}}perävetävää imusuppiloruoppaajaa. putkistolla varustettuja leikkuri-imuruoppauskoneita käytetään yleisesti kunnostusprojektien yhteydessä; ämpäriruoppaajia käytetään kovan maaperän merenpohjaan; ja pienille työalueille, kuten satamalaitureiden etuosaan, ruoppauskoneet ovat suositeltavia. Ruoppauksen aikana on tärkeää välttää kuljetusalusten liikennöintiä, kiinnittää huomiota turvalliseen toimintaan ja varmistaa, että kaikki tilat ovat hyvässä kunnossa. Ruoppausalueen tarkka sijainti tulee merkitä paikalle-, ja vedenkorkeussignaalit, ruoppaus- ja purkualueen merkit tulee asettaa. Ruoppauksen turvallisuuden parantamiseksi tulee tehdä säännöllisiä syvyysmittauksia.
