Ruoppaajat ovat vastuussa lieteen puhdistamisesta vesistöistä ja joista, jotta muut alukset voivat kulkea sujuvasti. Ne ovat myös tehokkaita työkaluja maanparannusta varten hiekkapumppauksella. Ruoppaustyyppejä ovat leikkuri-imuruoppaajat ja perässä olevat imusuppiloruoppaajat. Jokien ja vesistöjen sujuva virtaus riippuu täysin ruoppaajista.
Ruoppaajan tehtävänä on suorittaa vedenalaisia maanrakennustöitä, erityisesti: syventää, leventää ja puhdistaa olemassa olevia vesiväyliä ja satamia; uusien vesiväylien, satamien ja kanavien kaivaminen; telakoiden, telakoiden, sulkujen ja muiden hydraulisten rakenteiden perustusten ruoppaus; ja upottaa kaivettu liete syvään mereen tai käyttää sitä maanparannustöihin matalilla{0}}alueilla. Ne ovat tehokkaita työkaluja maanparannusta varten hiekkapumppauksella.
Itseliikkuvilla-ruoppaajilla on omat käyttövoimansa. Joillakin ruoppausaloilla ei ole omaa käyttövoimaa ja ne luottavat hinaajiin liikkuakseen työpaikkojen välillä; merenpohjasta louhittu liete lastataan odottaviin proomuihin ja hinataan pois. Itseliikkuvat-ruoppaajat työskentelevät suurten alusten käyttämillä vesiväylillä käyttämällä suuria joustavia putkia (poistoputkia) lietteen pumppaamiseen. Ruoppaaja varastoi lietettä ruumaansa, ja kun se on täynnä, se purjehtii avomerelle tyhjentämään sitä. Sivu-puomiruoppaajat ovat tehokkain työkalu kapeiden vesistöjen raivaamiseen. Ne liikkuvat tasaisesti ja hitaasti, kulkevat noin 3700 metriä tunnissa ja kaivavat noin 35 metriä leveää vesiväylää järven pohjasta. Pumppu imee lietteen ja suihkuttaa sen takaisin veteen kauas vesistöstä pitkää puomia pitkin. Suuret alukset, joilla on syvä syväys, luottavat erityisesti tämäntyyppisiin ruoppaajiin.
Ruoppaajan työkyky ilmaistaan kuutiometreinä tunnissa louhittua maata. Ruoppauskoneet jaetaan moottoroituihin ja ei--moottoroituihin tyyppeihin, ja niiden rakenteen ominaisuuksien mukaan ne voidaan jakaa edelleen peräimu-, leikkuriimu-, kauhaketju-, koura- ja lapiotyyppeihin.
